Kolmen viikon kesäloma käsitti lähinnä mökkeilyä, uimista ja grillaamista - kaikki sekä koirien että omistajien lempilomapuuhia! Mökkeilyä tuli harrastettua varsin monipuolisesti Itä- ja Länsi-Suomesta aina Oulun lääniin saakka ja puuhastelua riitti joka mökillä. Jylle kulki tosi hyvin mukana, vaikka ikää olikin lähtiessä ainoastaan vähän reilut pari kuukautta. Hyvä vaan, että tottuu heti pienestä pitäen reissaamiseen ja uusiin paikkoihin: helpottaahan se elämää, kun koirasta ei tule pullossa kasvanutta arkajalkaa.

Mökillä sisäsiistiksi opettaminen oli siinä mielessä helppoa, että pennun pystyi päästämään suoraan ovesta nurmikolle tarpeilleen. Kaupungissa pitää ajella hissillä ja kävellä asfalttien yli nurmialueelle. Tosin siinä mielessä sisäsiistiksi opettelu hankaloitui eri paikoissa mökkeillessä, ettei käytössä ollut yhtä tiettyä "sanomalehtinurkkausta" tarpeiden toimittamista varten. Pääsääntöisesti tarpeet kyllä hoituivat hienosti pihanurmelle, kunhan vaan omistajat jaksoivat aukoa ulko-ovia tarpeeksi ahkerasti :)

 

 

Tästä matka voi alkaa!

 

Jylle ja Domi kohtasivat toisensa ensimmäistä kertaa heti loman alussa kun saavuimme Jyllen kanssa mökille, jossa Domi oli ollut jo etukäteen nauttimassa kesästä. Kohtaaminen sujui hyvin - paikalla oli myös muita koiria, ja Jylle sopeutui laumaan varsin nopeasti.

 

Tottakai mökillä myös uitiin: Domi ui mielellään noutaessaan keppejä vedestä. Jyllekin uskaltautui uimaan meidän muiden perässä, kunhan ranta oli tarpeeksi matala, että veteen pystyi kahlaamaan pikkuhiljaa.

 

 

Veneily oli hauskaa kaikkien mielestä, eivätkä koirat arastelleet ollenkaan, vaikka meno perämoottorilla olikin aika meluisaa. Koirat osasivat hyvin varoa putoamasta laidan yli, eivätkä onneksi myöskään innostuneet yrittämään kaataa koko paattia :)

 

Kävimme myös vaellusreitillä ulkoilemassa ja grillaamassa. Tosin "vaelluksen" pituus oli karsittava muutamaan kilometriin, sillä 10-viikkoinen pikkupentu väsähtää metsässä juoksemisesta helposti, kuten kuvasta näkyy. Ensi kesänä on kyllä päästävä kunnon vaellukselle koko poppoon voimin! Silloin Jyllekin on jo niin iso, että jaksaa helposti muutaman päivän vaelluksen (voisi omistajilla loppua kunto ennenkuin koirilla...).

 

Kesälomalainen kysyy: Onko pakko lähtee kaupunkiin jos ei taho?!

Eipäs ehtinyt Jylle kovin montaa päivää olemaan erossa veljistä ja äipästään, kun kasvattaja järjesti pentuetapaamisen ja näyttelytreenit. Mukavaa oli tavata muita kääkkäharrastajia ja vaihtaa kuulumisia pentuesisarusten omistajien kanssa. Vaikuttaisi vahvasti siltä, että pennut ovat luonteeltaan hyvin rotutyypillisiä: omapäisyyttä ja kovaa tahtoa siis löytyy jo pienestä pitäen. :)

 

Pentujen kärsivällisyys ei yllättäen riittänyt näyttelyharkkoihin, mutta veikan kanssa oli hauska painia!

 

Tapaamisessa vierähti yllättäen lähes kolme tuntia ja junamatkat päälle, joten illalla kotona oltiin aika hiljaista pentua. Ruokakin maittoi mainiosti aktiivisen illan jälkeen: kuppi tyhjeni ennätysvauhtia, vaikka yleensä pohjalle jää hieman ylimääräistä ruokaa. Hyvä vaan että maistuu, sillä Jylle on syntymästään saakka ollut pienin pentueen pennuista, ja kokoeroa oli yhä huomattavissa.

 

Yö sujui makoisasti sängyssä nukkuen - aamulla näytti siltä, että Jylle oli jo varsin hyvin osannut ottaa oppia isännän nukkumatavoista:

 

Heräämisen jälkeen lähdettiin nauttimaan aamuauringosta Tokoinrantaan. Oltiin sen verran aikaisin sunnuntaiaamuna liikkeellä, että ihmiset eivät olleet vielä ryömineet ulos koloistaan, joten vapaana juoksuttaminen onnistui helposti. Pennun sosiaalistamisen kannalta on toki hyvä asia asua vilkkaassa paikassa, mutta joskus sitä kaipaisi parempia lenkkimaastoja vähän lähemmäs kotiovea. Tietysti autolla ja julkisillakin pääsee metsiin, mutta aina ei ole aikaa lähteä kovin kauas ulkoilemaan. Onneksi pienelle pennulle mikä tahansa puistikko riittää tarjoamaan suuren seikkailun!

 

 

 Saatiin ihan rauhassa nauttia aamukahvia kallioilla.

 

Minäminäminä!

 

Nanosekunti paikoillaan.

Tänään on se päivä, kun Domi sai uuden nelijalkaisen seuralaisen - meille tulee kääpiöpinserivauva! Alunperin ajatuksena oli ottaa toinen koira vasta ensi vuoden alkupuolella, mutta jotenkin kaikki tekijät puhuivat sen puolesta, että juuri nyt oli juuri oikea ajankohta pennun hankkimiselle. Pennun hankkimispäätöstä ei mitenkään hidastanut myöskään se, että tarjolle sattui juuri sellainen pentu juuri sellaiselta kasvattajalta, mitä olin suunnitellutkin.

Lauantaiaamuna lähdettiin sitten ajelemaan kohti Tuusulaa ja Baron Castle -kenneliä. Pentueeseen kuului kuusi urosta, joista muut Jylleä lukuunottamatta oli jo noudettu viikon varrella. Koska olen suunnitellut Jyllestä harrastuskoiraa, oli minulla tarkka mielikuva siitä, millainen luonne pennulla tulisi olla. Onnekseni Jylle osoittautui esimerkikkiseksi harrastuskoiran aluksi: jo hieman vajaan kahdeksan viikon iässä se osoitti avoimuutta, toimintavalmiutta sekä hyvähermoisuutta.

 

 

Heipat äipälle!

 

 Suuri maailma odottaa.

 

Domi on viettämässä lomailemassa kesämökillä, joten se pääsee tapaamaan uuden tulokkaan vasta parin viikon päästä, kunhan mekin lomien alettua pääsemme mökille. Jyllen ensimmäinen ilta uudessa kodissa sujui tutustumalla ihmisiin ja uusiin ympyröihin. Ruoka ja uni maistuivat pitkän päivän jälkeen - rohkea pieni koira :)