Eipäs ehtinyt Jylle kovin montaa päivää olemaan erossa veljistä ja äipästään, kun kasvattaja järjesti pentuetapaamisen ja näyttelytreenit. Mukavaa oli tavata muita kääkkäharrastajia ja vaihtaa kuulumisia pentuesisarusten omistajien kanssa. Vaikuttaisi vahvasti siltä, että pennut ovat luonteeltaan hyvin rotutyypillisiä: omapäisyyttä ja kovaa tahtoa siis löytyy jo pienestä pitäen. :)

Pentujen kärsivällisyys ei yllättäen riittänyt näyttelyharkkoihin, mutta veikan kanssa oli hauska painia!

Tapaamisessa vierähti yllättäen lähes kolme tuntia ja junamatkat päälle, joten illalla kotona oltiin aika hiljaista pentua. Ruokakin maittoi mainiosti aktiivisen illan jälkeen: kuppi tyhjeni ennätysvauhtia, vaikka yleensä pohjalle jää hieman ylimääräistä ruokaa. Hyvä vaan että maistuu, sillä Jylle on syntymästään saakka ollut pienin pentueen pennuista, ja kokoeroa oli yhä huomattavissa.